Jotenki niin ihanan syvällistä tekstiä..

tälläinenko minä olen?

Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen. Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olet lahjakas moniosaaja, ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi. Sinua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet "tee tämä tällä tavalla." tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia. Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. Parhaiten sinulle soveltuvat ammatit, joissa voit aloittaa projekteja ja sitten innostaa toisia saattamaan ne päätökseen.

IS IT ME?

~sinä olet ihminen muistatko
  sinä olet aava ja rannikko
  sinä olet tuulia latvoissa
  natiseva silta ja nauloja
  sinä olet ihminen muistatko~

-Carpe Diem-

 -Miksi valittaminen on kivaa??

Joskus vaan tuntuu, että on mukavaa valittaa pienistäkin asioista, vaikka siihen ei ehkä olisi syytä.. Se vain yksinkertaisuudessaan on mukava asia, omalla omituisella tavallaan...

 -Something's wrong because I find the glamour In the darkside, IN THE DARKSIDE??

    Tänään kuuntelin pitkästä aikaa yhden ihanan kappaleen.. Se on jännä tunne, kun joku biisi tuntuu yhden hetken aivan mahtavalta. On ihanaa unohtaa kaikki muu hetkeksi, ja keskittyä vain yhteen kappaleeseen ja sen sanoihin. On ihanaa hetken kuvitella, että kyseinen kappale on tehty suoraan omasta elämästä ja näin elää sen mukana! Ja on myös mahtava tunne, kun voi ajatella, että joku muukin saattaa ajatella samaan aikaan samasta kappaleesta samalla tavalla! Musiikki yhdistää ihmisiä ja sekin on ihanaa. Ehkä joku muukin tuntee näin joskus? Tämä ajatus vie mieleni kesään.. Tällä hetkellä toivon vain, että olisi ensi kesä, festarit, ja tuhansia ihania ihmisiä ympärillä, jotka jakavat saman ilosen tunteen kanssasi. Se on myös jännää miten ihmiset ovat niin erillaisia festareilla ja yleensäkkin kesällä... Silloin tuntuu, että kaikki ovat jotenkin paljon avoimempia ja iloisempia.. Miksi ei aina ole näin??  Ehkä se johtuu siitä, että sitä osaa enemmän arvostaa, kun niin tapahtuu harvoin. Se on tosiasia, joka pitää kai hyväksyä. Kesän jälkeen ihmiset alkavat taas jotenkin sulkeutua ja se kesän ja musiikin tuoma tunne on hävinnyt kokonaan tai ehkä se vain odottaa piilossaan ensi kesää ja pieniä ihania tilanteita, jolloin se voi taas tulla näkyviin ilahduttamaan minua.

Olipas sekavaa :)

Yritin olla taiteellinen kun muokkasin tätä kuvaa.. Yritys oli ainakin kova ;)